Matkalentoa, matkalentoa… Aijai, miten pääsi tämä mies tänään herkuttelemaan 2,5 tunnin ajan Etelä-Suomen taivaalla! Pitkän, yli 300 kilometrin matkalentoharjoituksen myötä ultrakevyt lentokoulutus siirtyi kohdallani loppusuoralle ja tarkastuslentokin häämöttää jo taivaanrannassa.
Nokka kohti taivasta
Kuten jo edellisessä päivityksessä ehdin mainitsemaan, minun oli tarkoitus lentää Helsingistä Kotkaan, sieltä Lahteen ja takaisin Helsinkiin. Matkaa kertyisi 300 km ja rapiat, lennon laskettu kesto 2h 28min. Sääennuste näytti hyvältä, joskin pieniä kysymysmerkkejä olivat päivän mittaan voimistuva tuuli ja etelästä saapuva sadealue. Opettajan kanssa olimme kuitenkin sitä mieltä, että keli ei tulisi tuottamaan ongelmia, ja vaikka sadealue saapuisikin Etelä-Suomeen odotettua aikaisemmin, matkan varrella pohjoisemmassa olisi runsaasti varalentokenttiä, jonne voisin tarvittaessa viedä koneen laskuun. Joten ei muuta kuin matkaan!
Kaunis Kymijoki
Aamun valmistelujen ja lentosuunnitelman jättämisen jälkeen pääsin matkaan kutakuinkin aikataulun mukaan, pian puolen yhdentoista jälkeen. Etapin ensimmäinen legi ei sisältänyt sen suurempia yllätyksiä - Sköldvikin öljynjalostamo oli kaunis kuin aina, Porvoon moottoritiekin meni sinne minne piti ja Ikarus totteli säyseästi ohjainliikkeitä. Ei aikaakaan, kun jo lähestyin Kotkan, eli Kymin korpikenttää EFKY.
Tein Kymin liikenteelle tavanomaiset ilmoitukset ja kaarroin hieman ennen kenttää purjelentotoimintaa häiritsemättä kohti lähellä sijaitsevaa, vain viiden minuutin lentomatkan päässä olevaa Wredebyn kenttää (EFWB). Upea, luonnonkauniilla paikalla ja kirjaimellisesti Kymijoen varrella sijaitseva Wredebyn kenttä valloitti sydämeni - sinne on ehdottomasti mentävä takaisin, sillä nyt sain ihailla kenttää ja ympäröivää jokimaisemaa vain 1200 jalan korkeudesta.
Kymijoen alue oli muutenkin yksi reissun kohokohdista. Sinisenä kiemurteleva joki, jokea reunustavat kirjavat pellot ja tumman vihreät metsät saivat tällaisen luontoa rakastavan lapsen jatkamaan lentoa hymyssä suin. Melkein innostuin kehumaan radiossa Kymin lentäjille, miten upeat lentomaisemat heillä on, mutta maltoin kuitenkin mieleni. Ehkä ensi kerralla sitten.
Sen kuitenkin rohkenin tehdä, että kaivoin ohjaamon sivutaskuun laittamani digikameran esiin ja napsin muutaman kuvan vehreästä Kymenlaaksosta. Toivottavasti pidätte, kuvia voit katsella isommassa koossa klikkaamalla niitä. Sitten, kun voin jo ottaa matkustajia mukaan lennolle, valokuvia tulee kertymään varmasti mukaan enemmän kuin tarpeeksi!
Olympiakaupunki Lahti
Seuraava, vajaan sadan kilometrin rykäys kohti Lahtea sujui nopeasti myötätuuleen, maanopeuden ollessa 150 km/h luokkaa. Wredebyn jälkeen laskin korkeuden 1200 jalkaan TMA:n alarajalle ja jatkoin kohti Iittiä. Tässä vaiheessa poikkesin epähuomiossa reittiviivalta oikealle, maamerkit kun olivat hieman vähissä ja karttaa piti tihrustaa välillä hyvinkin tarkkaan. Pari minuuttia siinä tuhraantui kun muutama kilometri tuli ylimääräistä matkaa, mutta jätettyäni TMA:n taakseni nousin 2000 jalkaan, missä voimakkaamman myötätuulen avulla otin menetetyn ajan kiinni.
Lahden pohjoispuolella sijaitseva Lahti-Vesivehmaan kenttä on kohtalaisen vilkas harrasteilmailukenttä ja etukäteen oletin siellä olevan vilkasta lentotoimintaa näin kauniina lauantaina. Koneita olikin kierroksessa kolme kappaletta, mutta kun pääsin kentän läheisyyteen, viimeinenkin teki loppulaskua ja vain yksinäinen varjoliitäjä kipusi kohti taivasta. Kun olin spotannut kentän vajaan minuutin lentomatkan päästä, otin suunnan kohti Lahtea.
Mikkelin miehenä Lahti on jäänyt yllättävän tuntemattomaksi paikaksi. Autolla on Lahden ohi kyllä ajettu monet kerrat, mutta 2000 jalasta kaupunki näytti hyvin vieraalta. Ainoa selkeästi tunnistettava maamerkki, mäkihyppytornit, jäivät oikealle kun lensin keskustan yli etelään. Tämän jälkeen alkoikin lennon helpoin osuus, sillä reitti kulki pitkään Lahden moottoritien vartta ja eksyminen ei olisi onnistunut vaikka kuinka olisin yrittänyt.
Tuuli 15 solmua, selvä laskuun
Paluu Malmille oli lennon edellisten osuuksien tavoin yllätyksetön. Vain reitin lopussa ennen Degeriä pieni jännitys hiipi puseroon, kun Sipoon kirkko ei millään tahtonut osua silmiin, ennen kuin reilun parin kilometrin päästä. Olin päättänyt ottaa yhteyden Malmin torniin juuri Sipoon tasalla, viisi minuuttia ennen Degeriä, ja siksi muuten niin jykevän kirkon maastoutuminen meinasi yllättää.
Ennen Sipoota olin pitkän aikaa kuunnellut Malmin tornin taajuutta ja luonnollisesti kuunnellut ATISin. Huomio kiinnittyi väistämättä kahteen asiaan: vilkkaaseen liikenteeseen ja kovaan tuuleen. Vilkas liikenne ei sinällään ole mitään uutta, Malmilla se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mutta yli 10 solmun voimakkuudella puhaltanut tuuli toi hieman lisäjännitettä laskeutumiseen.
Matkalla tuuli oli ollut suhteellisen leppoisa ja välillä meno oli minuuttikaupalla kuin tyynessä säässä. Toista se oli sitten meren rannalla ja matalalla Malmin laskukierroksessa. Kaartaessani oikeaan myötätuuleen 09 erään läpilaskuja suorittavan Bravon perään, kone hyppäsi kivasti pari metriä, aivan kuin vain muistuttaakseen olosuhteista. Kaarrettaessa perus- ja loppuosalle konetta piti käsitellä hissukseen ja antaa vaan sen kääntyä hiljalleen oikeaan suuntaan, vaikka maahan nähden meno olikin aikamoista sivuttaista lentämistä. Loppuosalla tuulen suunta oli onneksi käytännössä täysin vastainen, joten lähestyminen sujui nätisti. Loivennuskin sujui hyvin, mutta sitten jostain syystä, liekö ollut tuulen tekosia vai omaa taitamattomuuttani (veikkaan jälkimmäistä), kone otti pikaisen maakosketuksen päätelineillä, pomppasi takaisin ilmaan, josta sitten taiteilin sen hieman vaivalloisen näköisesti alas kiitotielle. Sauvan kanssa tuli työskenneltyä hieman liikaa, mutta kone istahti sitten kuitenkin selvästi päätelineille. Siitä sitten asematasolle ja tasan 2,5 tunnin lento oli ohi.
Viimeisiä viedään
Matkalennot ovat toistaiseksi ohi, niitä voi sitten lentää lisää kun lupakirja on jo plakkarissa. Matkalennoista on jäänyt erinomainen maku suuhun, kaikki yksin ja opettajan kanssa lennetyt matkalennot ovat olleet erittäin nautittavia, ja ennen kaikkea opettavaisia keikkoja. Mutta seuraavaksi on aika valmistautua pistämään lentokoulutus pakettiin. Seuraavien kahden-kolmen viikon aikana olisi tarkoitus lentää vielä pari-kolme koululentoa; ohjelmassa olisi pääosin laskeutumisharjoituksia ja lyhyt lento opettajan kanssa. Tämän jälkeen minua odottaa pitkän, mutta hienon projektin päätös, ja samalla uuden vaiheen alku: tarkastuslento.
Jossain Etelä-Suomen taivaalla…
Lisää tämän aiheen päivityksiä:
