Sipoo, Hyvinkää, Vihtijärvi, Nuuksion kansallispuisto, Bodomjärvi, Espoo, Lauttasaari, Malmi. Siinä ensimmäisen yksinmatkalentoni reitti, jonka lensin perjantai-iltana. Pääosin hyvin sujuneen lennon lopussa oli myös pientä säpinää ylösvedon ja poikittaiskiitotielle suoritetun laskeutumisen muodossa.
Tuuli yllättää
Torstai-iltana laadittu operatiivinen lentosuunnitelma piti aika hyvin paikkansa, mutta tuulen suunta lennon aikana tuli selkeästi eteläisempänä kuin mitä torstain ennusteet antoivat odottaa. Suunnistamista tämä ei oleellisesti haitannut, mutta sitä sai olla tarkkana reittiviivan seuraamisessa. Etenkin Hyvinkäältä lähdettäessä Vihtijärven suuntaan ja sielä etelään Espoota kohti, kun maamerkit olivat aika harvassa, kone tahtoi karata reittiviivalta välillä vähän liikaa kun lasketut kompassiohjaussuunnat reittipisteiden välillä eivät pitäneetkään tuulen takia paikkansa. Tosin Espoon suuntaan lentäessä reittiviiva vei aika läheltä Helsinki-Vantaan lähialuetta, ja kun mieli ei tehnyt hivotella isojen poikien leikkikenttän rajaa, käsi vei konetta tahtomattaankin hieman reittiviivaa idemmäksi…
Tuuli yllätti myös laskeutumisen aikana, sillä vaikka määräävä kiitotie oli 18, tuuli tuli suoraan sivusta 10 solmun voimakkuudella. Malmin torni oli kiinni (puolen tunnin tauolla) juuri lähestymisen ja laskeutumisen aikana, ja hieman ennen liittymistä laskukierrokseen opettaja kutsui minua maasta. Hän muistutti ottamaan kovan sivutuulen huomioon ja tarvittaessa tekemään laskun vastatuuleen kiitotielle 27. Kuittasin ohjeen, mutta jatkoin lähestymista 18:lle. Loppuosalla oli pidettävä sen verran huomattava tuulikorjauskulma, että ennen loivennusta päätin suosiolla tehdä ylösvedon ja laskeutua kiitotie 27:lle. Sitten vain tarpeelliset ilmoitukset Malmin liikenteelle ja hallittu lasku vastatuuleen.
Kuten opettajan kanssa puhuttiin lennon jälkeen, kyse ei ollut siitä, etteikö laskeutuminen sivutuulessa olisi onnistunut. Sitä on kuitenkin turha ottaa ylimääräisiä ja ennen kaikkea turhia riskejä, kun voi laskeutua suoraan vastatuuleenkin. Ylösveto oli siis aivan oikea päätös.
Mielenkiintoinen dilemma
Katsoin ennen lentoa NOTAMit, mutta joku ihme sokeus iski kun en huomannut tornin olevan tauolla klo 18:30-19:00. Matkalla sitten minulla oli edessäni uusi tilanne: lentosuunnitelman mukainen lentoni oli päättymässä tornin ollessa kiinni ja näin ollen valvomattomalle kentälle. Mitä tehdä? Ilmoittaa siitä lennonjohdolle vai olla hiljaa ja tulla laskuun ja selvittää tilanne laskun jälkeen? Valitsin jälkimmäisen. Asiaan vaikutti myös se, että samaan aikaan kun kuulin asiasta radiossa, olin hieman sivussa reittiviivasta ja yritin etsiä varmasti tunnistettavaa maamerkkiä jossain Nuuksion kansallispuiston pohjoispuolella.
Ongelmaa ei kuitenkaan päässyt syntymään missään vaiheessa, sillä torni oli luonnollisesti hienosti ajan tasalla. Opettajalta kuulin lennon jälkeen, että torni oli yrittänyt kutsua minua tämän asian tiimoilta. En kuullut kutsua ja koska torni ei saanut minua kiinni, lennonjohtaja soitti opettajan kännykkään (numero oli ilmoitettu lentosuunnitelmassa) ja sopi hänen kanssaan, että kun laskeudun niin soitan Tampereen aluelennonjohtoon puhelimella ja päätän lentosuunnitelman manuaalisesti heidän kauttaan. Näin myös tapahtui. Myöhemmin opettajan kanssa jutellessa selvisi, että eräs oikea tapa hoitaa asia olisi ollut itse kutsua tornia vaikka vähän kauempaakin, ja päättää lentosuunnitelma siihen pisteeseen.
Tästä tapauksesta opin sen, että jos lennon aikana tulee eteen mikä tahansa epäselvä tilanne, joka koskettaa lennonjohtoa, ei muuta kuin rohkeasti vain suu auki: “Tämä on tilanne, mitä tehdä?”
Lisää matkalentämistä
Reilun tunnin matkalento oli pienistä yllätyksistä huolimatta hyvä ja opettavainen koululento. Aikataulukin piti kivasti kutinsa; Nokkaan saavuin vain minuutin aikataulusta myöhässä, mutta hitaasti lennetty laskukierros ja ylösveto lisäsivät kokonaislentoaikaa vielä kuuden minuutin verran.
Eilisiltainen yksinmatkalento oli valmistava lento ensi viikoksi suunniteltua pidempää, Kotkan ja Lahden suuntaan vievää matkalentoa varten. Siinä saakin sitten käpristellä Ikaruksen kuppipenkissä yli pari tuntia, mutta voin käsi sydämellä sanoa, että teen sen milloin vain ja hymyssä suin. Ensi viikko, tule nopeasti!
Lisää tämän aiheen päivityksiä:
