Toissapäiväinen sunnuntaiaamu Hyvinkäällä valkeni kosteana edellisyön sateiden jäljiltä. Harmaat pilvet lipuivat hiljakseen lentokentän ylitse hennon pohjoistuulen mukana. Viimeinen varsinainen koululento lennettiin siis hyvin samankaltaisissa olosuhteissa, kuin ensimmäinen koululentoni viime syksynä. Yksi ympyrä oli näin sulkeutunut.
Pilvet olivat juuri tarpeeksi korkealla, jotta pääsin lentämään kokonaisen koululennon ja harjoittelemaan laskeutumisia pitkästä aikaa oikein kunnolla, ja nimenomaan yksin. Tyyni sää teki suorituksista helppoja, mutta kyllä se vaan on niin, että 132 laskeutumista ei ole vielä yhtään mitään. Vaikka kaikki laskut onnistuivat teknisesti oikein ja mukana oli pari erittäin pehmeääkin maakosketusta, hienosäätöä löytyi jokaisella laskeutumisella. Se on sitä rutiinin puutetta. No, katsotaan sitten 1000 laskeutumisen jälkeen uudestaan, mutta lupakirjan saatuani laskukierroksen lentäminen tulee alkuvaiheessa varmasti hyvin tutuksi.
Harjoitustarkkari
Oppilaalla yleensä viimeinen lento ennen tarkastuslentoa on harjoitustarkkari oman opettajan kanssa, samaan tapaan kuin autokoulussa ajetaan valmistava ajo ennen varsinaista inssiajoa. Tällöin harjoitellaan vielä kerran kaikki lentotilat, kaarrot, suunnan ottamiset, sakkaukset, laskukierroslentämine, sekä yleensäkin kaikki, mitä lentokoulutuksessa on opetettu. Paikkana oli jälleen Hyvinkää, joka tällä kertaa kylpi kauniissa auringonvalossa pehmeiden kumpupilvien värittämän taivaan alla.
Nousun jälkeen sukelsimme taianomaisesti pilvien väliin tekemään harjoituksia. Mieleeni tuli kahdeksan vuoden takainen hetki, kun vietin AMS-HEL -lennolla viimeiset puoli tuntia ohjaamossa KLM:n lentäjien suorittamaa lähestymistä seuraten. Silloin oli samanlaisia kumpupilviä kuin nyt aamulla, joiden välissä luovien laskeuduimme laskukierroksessa hiljalleen kohti kenttää. Se on eräs parhaita lentämiseen liittyviä muistojani, ja nyt olin itse ohjaamassa lentokonetta ympärillä kohoavien pilvien keskellä. Aivan käsittämättömän upea, mutta samalla nöyrä tunne.
Ilmatilan ja pilvien tarkkailu, sekä harjoitusten tekeminen vaativat kuitenkin tiukkaa keskittymistä, ja aika kirjaimellisesti lensi kuin siivillä. Kentän päällä teimme vielä läpilaskuja ja maaliinlaskuharjoituksia, sekä yhden simuloidun moottorivaurion lentoonlähdössä. Tämän jälkeen hikinen harjoitustarkkari olikin ohi.
Sitten ei muuta kuin kohti tarkastuslentoa.
Lisää tämän aiheen päivityksiä:
