Miehen tie lentäjäksi kevytilmailun kautta.

Kuten jo etusivulta käy ilmi, lentoharrastuksen aloittaminen ei tullut minulle äkillisenä päähänpistona. Seuraavassa valotan hieman taustaani, sekä sitä, miksi valitsin lajikseni nimen omaan ultrakevyet.

Ilmailukärpäsen purema sielu

Synnyin Budapestissa Unkarissa, missä muistan jo pikkupoikana katselleeni ahkerasti Budapestin kansainvälisen lentokentän reittiliikennettä talomme yläpuolella. Ilmailu on noista päivistä lähtien ollut elämässäni enemmän tai vähemmän läsnä.

Muutettuani perheen kanssa Suomeen asuimme useamman vuoden Mikkelissä lentokentän lähellä kiitotien 29 myötätuulen loppusalla, mistä sain seurata ajoin hyvinkin aktiivista harrasteilmailutoimintaa. Muistan usein miettineeni, että minäkin lennän vielä joskus! 15-vuotiaana kävin vierailulla Mikkelin lentokentällä avoimien ovien päivänä, jolloin pääsin ensimmäisen kerran elämässäni purjelentokoneen kyytiin - se on jäänyt mieleen unohtumattomana elämyksenä.

Vuonna 2001 osallistuin talkoolaisena lmailuliiton vuoden päälentonäytöksen järjestelyihin Jyväskylässä. Pian sen jälkeen elämä vei Hollantiin useammaksi vuodeksi, missä varsinaisesti aloitin ilmailuharrastuksen purjelentämisen muodossa. Talven teoriakurssin jälkeen keräsin kesällä muutaman tunnin tiimaa, mutta purjelennot jäivät yhteen vuoteen kun muutto takaisin Suomeen tuli ajankohtaiseksi.

Muutosta huolimatta lentoharrastuksen jatkaminen oli selviö. En kuitenkaan halunnut jatkaa purjelentoa, sillä se tuntui vaativan liikaa aikaa. Kotiuduttuani Suomeen tutkailin eri lentomuotoja ja ultrakevytlentäminen valikoitui minulle sopivaksi ilmailuharrastukseksi kuin itsestään: kohtuulliset koulutus- ja lentokustannukset, lentokenttä lähellä ja hyvien yhteyksien päässä, aktiivinen kerhotoiminta, sopiva määrä talkootyötä ja ennen kaikkea mahdollisuus harrastaa lentämistä hyvin pitkälti silloin, kun se itselle sopii. Kevytilmailu ja ultrakevyet veisivät minut taas taivaalle.

Taivaalla

Heinäkuu 2008. Kurssi on ohi ja tässä kävi niin kuin oli suunniteltu - ultrakevyet tosiaan veivät minut taivaalle. Kurssiin mahtui lukuisia unohtumattomia hetkiä, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö tulevaisuus toisi niitä lisää - lentoharrastus on vasta nyt tosissaan alkamassa!