Tänään pääsin jälleen ensimmäistä kertaa ohjaimiin ensimmäisen yksinlentoni jälkeen. Takana viikon työmatka ja muutto. Mutta kyllä nyt kelpaa kun uusi asunto on melkein kiitotie Malmin 27:n loppuosalla ja parvekkeelta voi seurata lentoliikennettä Malmin ja Degerin välillä. Kunhan nyt sitten muistatte, että Kivikko on melunvaimennusaluetta niin hyvin menee! Ettei sitten tarvitse minun täällä valittaa milloin mikäkin kone milläkin rekkarilla lentää laskukierrosta liian leveänä, heh heh..
Illalla oli tarkoitus lentää kolmen vartin laskukierrosrupeama, käydä ensin opettajan kanssa toteamassa hieman kovalta vaikuttava sivuttainen tuuli ja sitten yksin matkaan, mutta ohjaamossa huomasimme ikävän yllätyksen: Malmin torni oli mennyt kiinni kuudelta. Olisi pitänyt tarkistaa ne NOTAMit ennen lentoa, ei vasta lennon jälkeen!
Tornin ollessa kiinni laskukierroslentäminen on Malmilla kielletty. Lentämään oli kuitenkin tarkoitus päästä ja lentämäänhän me lähdimmekin. Pikainen 15 minuutin kieppi Nokan kautta ulos ja samasta reiästä sisään, laskuun, kaikki ok, opettaja platalle je oppilas uudestaan ilmaan. Seuraavan puolituntisen vietin sitten yksin OH-U399:n ohjaamossa, harjoitellen ilmassa erilaisia loivia ja jyrkkiä kaartoja 1300 jalassa Vuosaaresta hieman Porvoon suuntaan, sekä ylipäätään totutellen jälleen lentämiseen yksin.
Yksinlentämisen suunnaton riemu ei ollut enää yhtä vahvasti läsnä, kuin ensimmäisellä kerralla. Tietenkin oli hienoa työntää nokka kohti taivasta ja katsella rantavesissä keinuvia purjelaivoja rantamökkien edustoilla, mutta tällä kertaa lento sisälsi oikeita harjoituksia - ei vain fiilistelyä ja iloista kirkumista, kuten viimeksi. Olo oli paljon luonnollisempi, määrätietoisempi. Ja se taas jos mikä on positiivista.
Vaikka Malmin torni avasikin lentoni puolivälissä, päätin jättä läpilaskut tällä kertaa väliin ja mennä sovitusti loppulaskuun. Näin sain lentokoneen mukavasti tasan seitsemältä halliin ja lähdin hyvillä mielin jatkamaan hyvin alkanutta perjantai-iltaa.
Lisää tämän aiheen päivityksiä:
